Koulujen puhelinkielto ja oppilaiden perusoikeudet
Elokuussa 2025 Suomessa astui voimaan lainmuutos, jonka myötä puhelimien käyttö peruskoulun oppitunneilla on lähtökohtaisesti kielletty. Käytännössä monissa kouluissa rajoitukset ulottuvat myös oppituntien ulkopuolelle. Kirjoituksessa tarkastellaan, miten tämä koulujen puhelinkielto suhteutuu oppilaiden perusoikeuksiin ja onko se juridisesti kestävällä pohjalla.
Puhelinkielto osaksi perusopetuslakia
Muun muassa mediassa on ollut esillä useaan otteeseen huoli perusopetuksen tilasta ja oppimistulosten heikkenemisestä. Maan hallitus reagoi tähän ottamalla hallitusohjelmaan kirjauksen mobiililaitteiden käytön kieltämisestä peruskouluissa, joka konkretisoitui 1.8.2025 alkaen voimaan tulleilla perusopetuslain muutoksilla. Perusopetuslain 29 §:n 4 momentin mukaan oppilaat eivät saa käyttää puhelimia tai muita mobiililaitteita oppitunneilla muutoin kuin tiettyihin laissa säädettyihin tarkoituksiin. Lisäksi perusopetuslain 29 §:n 5 momenttia muutettiin. Kyseisen 29 §:n 5 momentin mukaan järjestyssäännöillä tai järjestysmääräyksillä tulee määrätä puhelimien ja muiden mobiililaitteiden säilytyksestä oppitunneilla sekä niiden käytöstä ja säilytyksestä koulupäivän aikana muulloin kuin oppitunneilla. Opetushallituksen linjauksessa suositellaan, että koulut kieltävät järjestyssäännöissään mobiililaitteiden käytön koulupäivän aikana. Mitä ilmeisimmin tämän seurauksena monissa kouluissa puhelinkieltoa sovelletaan myös välitunneilla ja ruokailussa. Puhelinkiellossa ei ole kuitenkaan kyse ainoastaan käytännön järjestelystä vaan myös oppilaiden perusoikeuksista.
Lainvalmistelun ongelmakohdat
Hallituksen esityksessä (HE 212/2024 vp) sääntelyn tavoitteina esitettiin oppimisympäristön työrauhan ja oppilaiden keskittymisen parantaminen. Perusopetuslain muutos antaa kouluille selkeämmän toimivallan rajoittaa puhelimien ja muiden mobiililaitteiden käyttöä. Hallituksen esityksessä arvioidaan kuitenkin riittämättömästi perusoikeuksiin kohdistuvia rajoituksia. Lainvalmistelussa olisi ollut tarpeellista arvioida perusoikeuksien rajoituksia monipuolisemmin sekä perustella rajoitusedellytysten täyttymistä huolellisemmin, erityisesti oikeasuhtaisuuden osalta.
Kokonaisuudessaan lainvalmistelu olisi voinut olla paikoin laadukkaampaa. Lainvalmistelumateriaaleissa kehotetaan, joskin epäsuorasti, rajoittamaan puhelimien käyttöä myös oppituntien ulkopuolella, mutta tämän vaikutuksia perusoikeuksiin ei juuri tarkastella. Tämä on ongelmallista, koska ilman rajoitusten huolellista arviointia ei voida varmistua siitä, että rajoitukset täyttävät perusoikeuksien rajoittamiselle asetetut edellytykset ja ovat siten perusoikeuksien kannalta hyväksyttäviä. Opetushallitus reagoi kehotukseen omalla linjauksellaan puhelimien käytön kieltämisestä järjestyssäännöissä. Laaja, jopa puoluerajat ylittävä poliittinen tahto on ollut kieltää puhelimien ja mobiililaitteiden käyttö koko koulupäivän ajaksi. Mielenkiintoinen ja hieman erikoinen on myös hallituksen esityksessä esitetty maininta siitä, että järjestyssäännöillä voi olla perusteltua rajoittaa perusoikeuksia tilanteissa, joissa tarkoituksena on turvata oppilaiden itsensä tai toisten perusoikeuksia tai oikeutta turvalliseen oppimisympäristöön. Lainvalmistelussa koulukohtaiset järjestyssäännöt nostettiin keskeiseksi työkaluksi puhelimien käytön rajoittamiseksi, mitä voi perustellusti pitää ongelmallisena perusoikeuksien rajoittamisen näkökulmasta.
Koulujen puhelinkielto ja perusoikeuksien rajoitusedellytykset
Aihetta käsittelevässä tutkielmassani tarkastelin koulujen puhelinkieltoa perusoikeuksien rajoitusedellytysten valossa. Perusoikeusrajoituksilla tarkoitetaan sitä, että yksilö ei voi käyttää perusoikeuksiaan täysimääräisesti. Perusoikeudet eivät ole sillä tavalla ehdottomia, ettei niitä voisi tietyissä tilanteissa rajoittaa. Jos perusoikeuksia päätetään rajoittaa, tulee rajoitusten täyttää kaikki niille asetetut yleiset rajoitusedellytykset. Perusoikeuksien yleisiä rajoitusedellytyksiä on seitsemän, ja ne on listattu perusoikeusuudistusta käsittelevässä perustuslakivaliokunnan mietinnössä.
Sääntelyn voimaantulon jälkeen mediassa on noussut esiin uudenlaisia ilmiöitä, joissa huoltajat ja oppilaat ovat vedonneet lääkärintodistuksiin ja muihin erityistarpeisiin, jotta mobiililaitteiden käyttö mahdollistuisi. Tämänkaltaiset tapaukset korostavat sääntelyn haastavaa rajanvetoa sen osalta, miten turvataan sekä oppimisrauha että yksilönoikeudet.
Koulujen puhelinkiellolla on suora liitäntä koululaisten perusoikeuksiin. Kyseeseen tulee muun muassa perustuslain (PL) 12 §:n sananvapaus, sillä mobiililaitteet ovat nuorten yksi keskeisin viestinnän väline. Lisäksi sääntely koskettaa PL 15 §:n omaisuuden suojaa ja tietyissä tilanteissa PL 10 §:n mukaista yksityisyyden suojaa. Rajoitus on olennainen myös yksilön itsemääräämisoikeuden kannalta. Toisaalta sääntelyllä pyritään turvaamaan PL 16 §:n sivistyksellisiä oikeuksia.
Rajoitukset oppitunneilla sekä niiden ulkopuolella
Tutkimusten mukaan puhelinten läsnäolo oppitunneilla voi heikentää oppilaiden keskittymistä ja oppimistuloksia (esim. Kilpi – Hienonen – Vainikainen 2024). Oppituntien osalta puhelimien käyttö voidaan perustellusti kieltää. Opetuksen häiriöttömyyden ja koululaisten työrauhan turvaaminen on yhteiskunnallisesti hyväksyttävä ja painava tavoite. Puhelimilla on selvästi haitallisia vaikutuksia oppimiseen, joten mahdollisia rajoituksia perusoikeuksiin voidaan pitää tältä kannalta hyväksyttävinä, koska opetuksen häiriötekijät vaarantavat paitsi yksilön myös koko oppimisympäristön turvallisuuden ja häiriöttömyyden.
Oppituntien ulkopuolella, kuten välitunneilla ja ruokailussa, samankaltainen puhelimien ja muiden mobiililaitteiden kieltäminen on huomattavasti vaikeammin perusteltavissa. Välitunnit ovat enemmänkin oppilaiden vapaa-aikaa koulupäivän sisällä, eikä pyrkimys taata opetuksen häiriöttömyys voi ulottua niin pitkälle. Hallituksen esityksessä (HE 212/2024 vp) rajoitusta perustellaan muun muassa turvallisen oppimisympäristön mahdollistamisella ja lapsen edulla. Hallituksen esityksessä todetaan, että rajoitukset edistävät PL 16 §:n ja Yhdistyneiden kansakuntien (YK) lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaista sivistyksellisten oikeuksien toteutumista. Puoltavana argumenttina on nostettu esiin myös koulujen kasvatustehtävä. Väitän kuitenkin, että puhelimien käytön kieltäminen oppituntien ulkopuolella on tarpeeton perusoikeuksien rajoitus eikä lapsen etua ja oppimisympäristön turvallisuutta edistävä tekijä. Koska välitunteja ei voi pitää opetustilanteina vaan enemmänkin oppilaiden vapaa-aikana koulupäivän sisällä, oppilailla tulee olla mahdollisuus tällöin käyttää puhelimia ystävyyssuhteiden ylläpitämiseen, sosiaaliseen kanssakäymiseen ja tiedonhakuun ilman rajoituksia.
YK:n lapsen oikeuksien sopimus tuo tarkasteluun myös kansainvälisen ulottuvuuden. Siinä missä lapsen oikeuksien sopimus turvaa lapsen oikeutta sivistykseen, sen 13 artiklan mukaan lapsilla on myös oikeus ilmaista itseään vapaasti. Rajoituksia voidaan asettaa vain, jos ne ovat välttämättömiä esimerkiksi lapsen edun vuoksi. Herää kysymys, voidaanko todeta, että esimerkiksi puhelimien käyttö välitunneilla vaarantaisi lapsen edun niin merkittävästi, että kielto on välttämätön? Vai olisiko kyse enemmänkin kasvatuksellisesta tavoitteesta, joka olisi toteutettavissa vähemmän lapsen oikeuksiin puuttuvin keinoin esimerkiksi järjestämällä houkuttelevia välituntitoimintoja ja lisäämällä liikunnallisuutta osaksi välitunteja.
Oikeasuhtaisuus koetuksella
Kuten olen myös tutkielmassani todennut, oppitunteihin kohdistuvaa puhelimien käytön rajoitusta voidaan pitää valtiosääntöoikeudellisesti hyväksyttävänä rajoituksena. Puhelimien käytön kieltäminen oppituntien aikana läpäisee kaikki perusoikeuksien yleiset rajoitusedellytykset. Esimerkiksi sananvapaudelle ei tule antaa ylivertaista suojaa suhteessa sivistyksellisiin oikeuksiin, vaan sananvapauden rajoittamisella on sivistyksellisiin oikeuksiin pohjautuva hyväksyttävä peruste.
Oikeustila on kuitenkin mielestäni vielä osittain epätyydyttävä. Koulujen järjestyssäännöillä ei tulisi rajoittaa oppilaiden puhelimien käyttöä, koska järjestyssäännöillä ei voida rajoittaa yksilön perusoikeuksia. Rajoittaminen on mahdollista ainoastaan laintasoisella sääntelyllä. Rajoitukset, jotka koskevat oppituntien ulkopuolista aikaa, tulisi ehdottomasti säätää laissa tarkkarajaisesti ja täsmällisesti. Suhtaudun kielteisesti rajoituksiin, jotka kohdistuvat oppituntien ulkopuoliseen aikaan, enkä pidä perusoikeuksiin kohdistuvaa rajoitusta oikeasuhtaisena. Koulujen asettamiin rajoituksiin oppituntien ulkopuolella tulisi kiinnittää huomiota ja miettiä ratkaisuja.
Tietoa kirjoittajasta
Tommi Ala-Kauttu on oikeustieteen opiskelija Turun yliopistossa. Hän on aiemmin kirjoittanut tutkielmassaan koulujen puhelinkiellosta perusoikeuksien rajoitusedellytysten valossa. https://www.utupub.fi/handle/10024/180528
Artikkelikuvan kuva: Jessica Lewis, Pexels https://www.pexels.com/@thepaintedsquare/
