Tutkimusavustajat esittäytyvät – osa II
Tässä jutussa muutamat tiedekunnassa aiemmin tutkimusavustajan tehtävissä työskennelleet ja sittemmin urallaan jo edenneet “assarialumnit” kertovat vuorollaan tutkimusavustajan tehtävistä ja siitä, millaisia oppeja niistä on saattanut tarttua mukaan. Aiemmin julkaistussa jutussa ääneen pääsivät nykyiset tutkimusavustajat.
1. Kuka olet?
István Rytkönen, projektitukija & väitöskirjatutkija Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Drag-alias Peppi Ala-Viisari.
Olen Marjaana Sjölund, virallisilta nimikkeiltäni yliopistossa projektitutkija ja omassa perheyrityksessämme vastaava ohjelmistosuunnittelija. Ammatillisesti olen siis kahden maailman kasvatti: toisaalta vastavalmistunut juristi ja toisaalta pitkän työuran tehnyt tietotekniikan diplomi-insinööri. Yhdistelmä ei liene ihan tavallisin, mutta alat tukevat toisiaan yllättävinkin tavoin.
Tomi Paavola tässä moi! Alun perin Hyvinkäältä oikeustieteen opintojen kautta turkulaistunut ja nykyään (ainakin omasta mielestä) turkulainen, joka asuu Helsingissä. Olen erityisasiantuntijana ja juristina liikenne- ja viestintäministeriössä. Tehtäväni koskevat säädösvalmistelua ja muita asiantuntijatehtäviä tiedon ja ihmiskeskeisen tekoälyn hyödyntämisen edistämiseksi liikenteen ja logistiikan toimialalla. Lisäksi tehtäviini kuuluvat Web 3.0/4.0:aa, virtuaalimaailmoja, tokenisaatiota, kielimalleihin perustuvaa luovaa tekoälyä koskevien politiikka- ja mahdollisten sääntelytoimenpiteiden hahmotteleminen. Olen suuri vapaa-ajan rakastaja, joka raivaa hetkiä kirjojen parissa. Viimeisimmäksi säväytti kunnolla Édouard Louisin Kuka tappoi isäni.
Olen Nea Peltoniemi. Työskentelen tiedekunnalla projektitutkijana ja suunnittelen väitöskirjaa. Teen SILE-hankkeessa tutkimusta siitä, kuinka lainsäädäntöä sekä muita normeja tulisi muuttaa, jotta paperittomat rikoksen uhrit voisivat ilmoittaa rikoksista poliisille ilman pelkoa siitä, että uhri itse joutuu maasta poistetuksi. Samalla tutkin sitä, kuinka paperittomia ihmisiä voidaan kuulla lainvalmistelussa.
Viime aikoina olen viettänyt aikaa myös toisenlaisen sorvin ääressä, nimittäin opettelemassa dreijaamista. Se on ihan super rauhoittavaa, kannattaa kokeilla!
2. Milloin ja kuinka kauan toimit tiedekunnassa assarina?
Rytkönen: Aloitin assaroinnin 2018. Ensin akatemiaprofessori Johanna Niemen avustajana, sittemmin pääasiassa Anne Alvesalo-Kuusen hankkeissa. Näistä merkittävimmät savottani ovat olleet Lakitutkassa. Assarinimikkeellä tein töitä yhteensä nelisen vuotta.
Sjölund: Toimin tutkimusavustajapoolissa reilu puolitoista vuotta lokakuusta 2021 alkaen.
Paavola: Tein gradun ohella tutkimusavustajan ja valmistumisen jälkeen projektitutkijan hommia tiedekunnassa 2019–2020 noin puolisen toista vuotta.
Peltoniemi: 2018 alusta 2023 loppupuolelle, eli reilu 5 vuotta!
3. Millaisia töitä pääsit tekemään tiedekunnassa?
Rytkönen: Alkuunsa tein paljon lähdeviittausten tarkistelua ja muotoilua, oikolukua ja muuta suoraviivaista avustamista. Sekä Johannan että Annen tiimeissä kuitenkin myös luova työskentely tuli nopeasti osaksi tehtäviäni, ja esimerkiksi datan visualisointi rahoitushakemuksiin ja viestintämateriaaleihin oli mieluisaa hommaa. Artikkeleiden taustatyöhön sekä kirjoittamiseen pääsin osallistumaan myös. Lakitutkassa avustajat päästettiin aivan laukalle, ja se johti useimmiten kelpo lopputuloksiin – muun muassa Lakitutka-nimeen.
Sjölund: Assarityöt olivat kivan monipuolisia pikkuhommista alkaen haastavampiin ja mielenkiintoisempiin tutkimusta avustaviin tehtäviin. Pääsin muun muassa sihteerihommiin kokouksissa, tarkastamaan tekstien kieliasuja ja pyörittämään Exceliä. Näin työtehtävien myötä monenlaista oikeustieteen tutkimusta ja opettelin sekä määrällisen että laadullisen koodauksen tekemistä. Näistä oli hyötyä jo heti notaarityössä sekä myöhemmin pro gradussa. Olin myös alusta saakka mukana Lakitutkan kehittämisessä. Lakitutkan kehittämisessä olen edelleen mukana, mutta hieman eri roolissa projektitutkijana.
Paavola: Tutkimusavustajana keskityin professori Anne Alvesalo-Kuusen johtamaan hankkeeseen, jonka tavoitteena oli parantaa lain säätämisessä laadittujen julkisten asiakirjojen saatavuutta ja kehittää uudenlainen lainsäädäntöaineiston tutkimusinfrastruktuuri. Hankkeeseen kuului myös erilaisia hakutoimintoja ja visualisointityökaluja sisältävän Web-sovelluksen, Lakitutka.fi, luominen. Olin mukana ideointi- ja suunnittelutyössä sekä autoin erilaisten dokumenttien (muun muassa apurahahakemusten) laatimisessa.
Peltoniemi: Olen tehnyt assarina ihan todella monenlaista – tiedonhausta ja kielenhuollosta empiiristen aineistojen analyysiin, ja tulipa tutkimushaastattelukin pidettyä. Matkan varrella olen myös oppinut monenlaista maailmasta ja yhteiskunnastamme. Erityisesti käteen on jäänyt se, miten tärkeää on olla valveutunut yhteiskunnan tapahtumista ja tehdä voitavansa vaikuttaakseen niihin positiivisella tavalla.
4. Millaista oli sovittaa tutkimusavustajan tehtävät opiskeluaikana omaan kalenteriin?
Rytkönen: Työ sopi opiskeluun oheen jotakuinkin saumattomasti. Tiedekunnassa jos jossain on ymmärrystä sille, että opiskelu on ihmiselämän ykkösmissio. Kompromisseja ei tarvinnut tehdä, vaan töitä oli jotakuinkin niin paljon tehtäväksi kuin itselle vain sopi. Kävin assariaikoina korkeakouluharjoittelussa, lukuvuoden ajan vaihdossa ja yhteensä parisen vuotta muissa töissä osa-aikaisena, sekä aloitin ihan toisen alan opinnot, ja nämä saatiin aina soviteltua tutkimushankkeiden tarpeisiin. Asiaa tietysti auttoi, että hinkua takaisin tiedekuntaan minulla aina oli, ja tein assarintöitä mielelläni.
Sjölund: Olen ollut sen verran epätavallinen opiskelija, että vapaa-ajan riennoissa ei tullut käytyä, joten assarihommat mahtuivat kalenteriin ihan mainiosti.
Paavola: Tutkimusavustajan tehtävät olivat aidosti joustavat sovittaa yhteen opintojen kanssa. Jos gradun kirjoittamisessa oli tuottelias vaihe käynnissä, työnantajalta löytyi hienosti ymmärrystä sille, että työt antoivat tilaa kalenterissa iso-G:lle. Opintoni keskittyivät perus- ja ihmisoikeuksiin sekä yleiseen oikeustieteeseen, jonka piirissä tein sekä ON- että OTM-opinnäytetyöni. Graduni käsitteli tekoälyn mahdollista oikeussubjektiutta sitä tarkastelevien teorioiden valossa. Opiskeluajat kuluivat myös Lexin toiminnassa muun muassa vuoden verran rakkaan ainejärjestön hallituksen jäsenenä.
Peltoniemi: Opintojen ja työn yhteensovittaminen oli varmaan helpompaa kuin missään muussa työssä. Pomo ymmärsi hyvin, kun piti keskittyä gradun tekemiseen, mikä liittynee siihen, että hän oli myös graduni ohjaaja. Ainoa vaihe opinnoissani, joihin työtä ei pystynyt hallinnollisista syistä yhdistämään oli vaihto-opiskeluvuoteni Ranskassa. Toisaalta oli varmaan hyvä uudessa maassa keskittyä täysin meininkeihin siellä, joten eipä tuo kovasti haitannut.
5. Millainen yhteys tutkimusavustajan tehtävillä on mahdollisesti ollut työuran kehitykseen myöhemmin?
Rytkönen: Anne, joka pääasiassa on ollut töideni päällikkönä, kannusti aina tarttumaan tilaisuuksiin, joita juristinurani alussa tuli vastaan. Sain nähdä ja tehdä ministeriötyötä useamman vuoden ajan, ja se on tietysti ollut hyödyksi lainvalmistelua ja demokratiaa koskevien hankkeidemme kannalta. Erinäisten urakokeilujen myötä kirkastui ainakin se, että tutkimustyö tyydyttää seikkailun-, merkityksellisyyden- ja vapaudenkaipuutani aivan erityisen hyvin. Tutkimusavustajuus toki pikemmin sotki kuin selkiytti suunnitelmia, sillä tutkijanura ei ollut lainkaan selkeänä mielessäni opiskelijana. Jälkikäteen tarinan voi kyllä kertoa eheästi näinkin: enpä ole keksinyt toista työtä, jossa omaa luovuutta ja uteliaisuutta voisi kanavoida yhtä vilpittömin mielin yhteiseksi hyväksi.
Sjölund: Tutkimusavustajana toimiminen oli portti oikeustieteellisen tutkimuksen maailmaan. Tällä hetkellä toimin osa-aikaisesti tiedekunnassa projektitutkijana mielenkiintoisessa LAWPOL-hankkeessa. Tuskinpa olisin tähän hankkeeseen päätynyt, mikäli en olisi ollut aiemmin tutkimusavustajana.
Paavola: Koen, että tutkimusavustajan tehtävän tyyppisiä töitä ja yleisesti tieteellisesti orientoitunutta ajattelu- ja työskentelytapaa arvostetaan ministeriöissä. Aloittaessani tutkimusavustajana tulevaisuuden suunnitelmat olivat kyllä auki. Olin harjoittelussa liikenne- ja viestintäministeriössä vuonna 2018 ja pidin talossa työskentelystä, joten tuntui luontevalta hakea takaisin ministeriöön valmistumisen jälkeen.
Peltoniemi: Full yhteys. En ole paljoa suunnitellut askeleitani etukäteen, mutta veri on vetänyt ihmisoikeus- ja ulkomaalaisoikeusasioiden suuntaan, erityisesti oikeudellisen avustajan tehtäviin näiden teemojen ympärillä. Tein viimeiset assarivuodet hyvinkin kiinteästi hommia ulkomaalaisoikeuteen liittyvissä hankkeissa, ja koen saaneeni sieltä vankan pohjan ulkomaalaisoikeudesta. Teen myös yhä tutkimusta ulkomaalaisoikeuden parissa ja suunnittelen tekeväni aiheesta väitöskirjan. Polkuni näyttäisi varmasti hyvin toisenlaiselta, jos aikanaan oikeussosiologian erikoistumisjaksolla Anne ei olisi kehottanut hakemaan tutkimusavustajan paikkaa!
6. Terveiset, loppusanat tai vaikka mietelause!
Rytkönen: Pavorem vincit amor!
Sjölund: Kaikki on mahdollista!
Paavola: Olen yrittänyt noudattaa elämässä Mauno Koiviston oivallista ajatusta siitä, että ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin. Tähän asti se on kantanut hyvin.
Peltoniemi: Opiskelussa ja työelämässä kannattaa ottaa aikaa sivupoluille sen mukaan, mistä mielenkiinto kutittelee. Opinnoista, työstä, ja elämästä yleisesti saa silloin paljon enemmän irti!
Sofia Tabit
